Search
  • Jani Roman

Yhteyteen

Updated: Jun 12



Elämä tapahtuu nyt. Koko massiivisella voimallaan.


Voiko kukaan olla irti elämästä? Jokainen meistä on osa Elämää, ja ilman Elämää ei ketään olisi. Miten on mahdollista katkaista yhteys siihen?


Joskus ihmiset sanovat, että he ovat irti itsestään. Tai toisille sanotaan, että he ovat vain päissään, mielessään.


Kuka on silloin irti? Kuka on omassa kuplassaan? Kuka on ”minä”, joka irtoaa? Keho? Mieli?

Kehomme elää osana suurta Elämää. Se on täydellisesti osa ympäristöään, ekosysteemiä. Se tarvitsee happea, ravintoa, lämpöä, sopivaa ilmanpainetta, ja monia muita asioita. Ilman niitä se ei olisi olemassa. Ei hetkeäkään. Eikä mielikään voi olla Elämästä irrallaan. Sekin on evoluution luomus. Niin kuin käsi tai hengitys.


Ihmisellä on kuitenkin erityinen kyky irrottautua yhteydestä.


Mutta mitä se tarkoittaa? Miten siinä voi onnistua? Mikään muu eläin ei siihen kykene, ainakaan samassa mittakaavassa.


Mielestäni kyse on loppujen lopuksi tunteista ja niiden kanssa olemisesta.


Kun ihminen ahdistuu, hän pakenee tunnetta. Hän suojautuu. Silloin hän irtoaa. Irtoaminen on siis pakenemista, suojautumista, piiloutumista, väistämistä.


Ihminen pakenee, koska häpeä sanoo hänelle, ettei hän ole oikeanlainen.


Entä mikä on häpeä ydin?


Jotkut sanovat, että se on, että vanhemmat ja yhteiskunta eivät ole hyväksyneet lasta sellaisena kuin hän on.


Se on vain osatotuus. Se on yritys hahmottaa sumun läpi.


Minun kokemukseni on, että perussyy on sisällämme: suhteemme vanhempiimme on jäänyt vajaaksi, keskeneräiseksi – ja väärinymmärretyksi.


Tuon väärinymmärryksen takia olemme ymmärtäneet väärin myös monta muuta seikkaa elämässämme.


Nyt on aika korjata nuo väärinymmärrykset.


Ensimmäinen niistä on, että vanhempasi ovat tehneet parhaansa. He eivät ole irrallisia isommasta kokonaisuudesta, he eivät ole keksineet itseään, kuten sinäkään et ole keksinyt itseäsi, vaan he ovat lapsia omille vanhemmilleen.


He ovat osa isompaa tarinaa.


Heidän tarinansa antoi heille vaillinaiset eväät. Se antoi heille haavoja ja traumoja. He jäivät paitsi.


Tyhjästä on paha nyhjäistä. Vaikka sydän olisi syrjällään – ja se usein onkin, vaikka vain piilossa, sillä häpeä saa ihmisen piilottamaan sen, mitä hän oikeasti tuntee.


Häpeä siitä, ettei osannut paremmin.


Näin nämä väärinymmärrykset kietoutuvat toisiinsa.


Tämän syvällinen ymmärtäminen vapauttaa.


Voin sanoa kokemuksestani, että tämä vapaus heijastuu kaikkeen mitä teet. Se koskettaa läheisiäsi. Kaikille tulee parempi olo. Jotain alkaa vapautua heissäkin.


Tätä on todellinen yhteys: sen sijaan, että sisäiset suhteemme olisivat rikkinäisiä, ne eheytyvät. Syntyy yhteys siihen, mitä olemme kaivanneet.


Kun olemme irti, emme edes tunnista tätä kaipausta. Kun löydämme yhteyden, tiedämme löytäneemme sen mitä etsimme.


Enää meidän ei tarvitse etsiä sitä korvikkeista.


Olemme vapaita vastaamaan Elämän kutsuun. Olemme vapaita olemaan sitä mitä olemme. Olemme vapaita olemaan osa tässä hetkessä tapahtuvaa Elämää.


Elämä tapahtuu nyt - ja me olemme Elämä.




Jos tällaiset ajatukset kiinnostavat sinua enemmän, tule mukaan sähköpostilistalleni, niin saat aika ajoin suoraan sähköpostiisi pohdintojani.

45 views
 

tel. 0500 762 772

  • Facebook

©2020 by Enlightened Dialogue. Proudly created with Wix.com