Search
  • Jani Roman

Osaatko alkukieltä?



Luin äskettäin, että ratkaisu on ”rakastaa”. Kuulostaa ihan hyvältä. Mutta mitä se tarkoittaa?


Kirjoitetun viestinnän – ja yhtä lailla puhutun – suurimpia haasteita on mielestäni se, että sanoja on helppo latoa peräkkäin, mutta mitä niillä oikeasti tarkoitetaan, jää jopa arvoitukseksi.


Tällaista ongelmaa ei ole alkukielellä.


On nimittäin kieli, joka oli ennen kaikkia kieliä. Kutsun sitä alkukieleksi. Tällä kielellä ei voi valehdella. Sillä voi puhua vain totta.


Tämä kieli on olemassa edelleen. Osaatko sinä sitä?


Osaat, mutta et ehkä tiedä sitä. Kaikki osaavat ja puhuvat sitä kaiken aikaa, mutta harva enää ymmärtää.


Tämä alkukieli ei ole vain ihmisen kieli. Muutkin eläinlajit puhuvat sitä, omalla murteellaan. Monet eläimet ymmärtävät sitä myös yli lajirajojen, esimerkiksi hevoset ja koirat ymmärtävät ihmistä paremmin ja syvemmin kuin useat toiset ihmiset.


Alkukieltä puhutaan keholla ja tuntemuksilla.


Enkä tarkoita nyt sellaista kehonkieltä, että mitä tarkoittaa, kun istutaan kädet puuskassa.


Puhun vieläkin syvemmästä kielestä, joka tapahtuu kehomielitasolla.

Kun seisot toisen ihmisen edessä ja puhut hänelle rakkaudesta, niin mitä sanot alkukielellä?


Aivokuoremme, joka kykenee filosofiseen ajatteluun ja monenlaiseen mielikuvitteluun, rakentamaan erilaisia mielikuvitusmaailmoja, kiinnittää huomiota sanoihin, ja silloin huomiomme menee täysin niihin.


Voimme lumoutua sanoista ja niiden tuottamista mielikuvista. Otamme ne jopa totena ja suutumme, jos joku kyseenalaistaa niiden totuudellisuuden.


Alkukielellä tapahtuva viestintä on syvempää kuin nämä mielikuvat. Toisinaan alkukielen viesti on jopa täysin päinvastainen kuin sanat.


Sanomme yhtä, mutta tunnemme toista.


Osallistuin tässä jokin aika sitten hevoskonstellaatioon. Ehkä tiedät konstellaation, jolla tehdään näkyväksi ihmisten kantamia alitajuisia tunnelatauksia suhteessa toisiin ihmisiin ja menneisiin tapahtumiin?


Yleensähän konstellaatio tehdään ihmisten kanssa, mutta tässä tapauksessa apuna käytettiin myös hevosia.

Miksikö? Koska hevoset vielä ymmärtävät alkukieltä.


Ne näkevät ja tuntevat, mitä ihminen tuntee sisimmässään.


Ne aistivat, onko ihminen läsnä vai kantaako hän kuormaa, joka estää häntä olemasta täysillä tässä.


Hevoset ovat selvinneet luonnossa seitsemän miljoonaa vuotta. Hevonen on laumaeläin ja pakoeläin – mutta ne, jotka tuntevat hevosia, tietävät, että se on myös pelottava vihollinen. Täysikasvuinen ori on pelottava vastus jopa susilaumalle. Sen voimat ovat suuret, kaviot ja hampaat kovat ja se pystyy käyttämään sekä etu- että takajalkojaan hämmästyttävän tehokkaasti. Ehkä siksi ihminenkin ihastui siihen.


Symbioottinen suhde ihmisen ja hevosen välillä on johtanut siihen, että tutkijoiden mukaan hevonen kykenee lukemaan ihmisen kasvojen ilmeitä ja tunnetiloja tarkemmin kuin useat muut ihmiset. Myös hevosella itsellään on tutkimusten mukaan eniten kasvojen ilmeitä ihmisen jälkeen. Se on siis varsin sosiaalinen olento.


Joka tapauksessa hevonen on laumaeläin ja tarvitsee turvaa laumastaan. Varsojen henkivakuutus on toimiva lauma.


Siksi hevonen on täysin tietoinen kaiken aikaa siitä, mikä on muiden lauman jäsenten tila ja kunto. Poissaoleva lauman jäsen on uhka lauman selviytymiselle. Toisaalta sellainen jäsen voi tarvita myös erityistä tukea ja turvaa.


Hevosen selviytymisen edellytys on tietää totuus muista lauman jäsenistä.


Samalla tavalla hevonen lukee ihmistä. Se katsoo, onko ihminen uhka vai ei, onko hän turvallinen vai ei. Hevonen aistii, onko ihminen läsnä. Poissaoleva ihminen herättää hevosessa hämmennystä ja varautuneisuutta. Tai empaattista lähestymistä.


Hevosta ei voi hämätä sanoilla. Voit puhua rakkaudesta, mutta jos olemuksesi puhuu pidäteltyä vihaa, hevonen luottaa kokemukseensa. Sanat ovat sille pelkkää helinää.


Tätä on alkukieli.


Freud sanoi aikoinaan traumoista, että mieli unohtaa, mutta keho ei. Kaikki näkyy kehossa.


Alkukieli on kuitenkin syvempi ja se on oleellinen osa mieltä. Sitä ei voi erottaa mielestä, ei edes hevosella.


Alkukieli kertoo, kenestä pidät ja kenestä et. Se on suhde muihin ihmisiin.


Eli kun seisot toisen ihmisen edessä, niin mitä tunnet?


Tämä sisäinen tunne paistaa sinusta monin tavoin läpi niille, jotka vielä ymmärtävät alkukieltä.


Myös se, mikä on suhteesi vanhempiisi, näkyy sinusta.


Projektiot, eli mielen sisälle varastoitujen kokemusten heijastaminen nykyhetken ihmisiin ja asioihin, ovat osa tätä alkukieltä.


Voit siis puhua rakkaudesta, vaikka todellisuudessa puhutkin jostain aivan muusta.


Tämä on filosofisten keskustelujen haaste: voimme puhua arvostuksesta, ihmisarvosta, rasismista ja monesta muusta asiasta yleisellä tasolla, mutta emme vielä tiedä, mitä ihminen sanoo alkukielellä.

Alkukielellä ei ole yleisiä asioita. On vain suhde edessä tai käsillä olevaan.


Alkukieli on aina tässä ja nyt tapahtuvaa. Et siis voi puhua yleisesti rakkaudesta, vaan puhut siitä, mitä tunnet suhteessa edessäsi olevaan ihmiseen.


Seiso toisen ihmisen edessä ja salli itsesi tiedostaa, mitä todella tunnet.


Silloin sanasikin voivat tulla lähemmäksi alkukieltä.

19 views
 

tel. 0500 762 772

  • Facebook

©2020 by Enlightened Dialogue. Proudly created with Wix.com