Etsi
  • Jani Roman

Minä besserwisser

Päivitetty: 26. joulu 2020



Kohtaan besserwisseriyttäni. Korona-aika on antanut siihen hienon mahdollisuuden.


Sen työstäminen tuntuu tärkeältä. Sekä oman kehitykseni että niiden kannalta, joiden kanssa olen tekemisissä. Tapani kohdata muita jättää jäljen. Myös minuun itseeni.


En halua paisutella vaikutustani. Olen vain yksi ihminen miljardien joukossa, enkä edes missään merkittävässä asemassa, ja mielipiteeni tuskin ovat monesta kiinnostavia. En ole vastuussa muiden valinnoista, tulkinnoista ja reaktioista – jokainen saa itse kantaa vastuun niistä (tai ainakin voin jättää vastuun heille, kantoivat he sen tai eivät).


Mutta en myöskään halua pienentää vastuutani. Olen monien ihmisten kanssa tekemisissä. Olen monelle opettaja ja terapeutti. Olen siis auktoriteettiasemassa. Halusin tai en. Olin sen arvoinen tai en. Toiminnallani on seurauksia – niin kuin aina on.


Viimeksi tänään kohtasin vahvasti besserwisseriyttäni. Eräs ystäväni oli jakanut Facebookissa lääkäri Heidi Wikströmin Lääkärilehden artikkelin ”Keisarilla on maski, mutta ei vaatteita”. Hän kritisoi maskien käyttöä, koska on niin vaikeaa käyttää maskeja oikein. Eikä ole todistettu, että niistä todella olisi hyötyä.


Kommenteista päätellen artikkelin jako vahvisti joidenkin käsitystä siitä, että maskit ovat hyödyttömiä. Jotkut olivat toista mieltä: tutkimusnäyttöä on, että maskit suojaavat.


Itse nostin esille, että todellinen kysymys on, että pitääkö koronatilannetta vakavana vai ei. Maskien käyttö on johdannainen tähän.


Sitten painoin pääni. Hiljennyin.


Sillä tunnistin, että ajattelen hahmottavani tilanteen, koska olen seurannut tilannetta jo siitä lähtien, kun valtaosa ei ollut tilanteeseen vielä herännyt. Olen seurannut uutisia ja tutkimustuloksia. Olen myös käynyt läpi valtavan määrän läpi koronakriitikkojen tekstejä ja videoita – ja huomannut, että ne eivät pääsääntöisesti ole irrallisia, vaan käytännössä liittyvät laajempaan salaliittoviitekehykseen, osa taas liittyy tietynlaiseen ”henkiseen” tai uskonnolliseen maailmankuvaan.


Tunnistin, että ajattelen tietäväni kohtuullisen merkittävän selvitystyöni takia (olen luontaisesti utelias ja ilmeisesti minulla on myös jonkinlaista osaamista asioiden selvittelyyn, ja yleensä teen aika perusteellista työtä), miten asiat ovat, mikä on totta korona-yhteydessä ja mikä ei.


Niinpä ajattelen näkeväni, missä ihmiset ovat väärillä jäljillä. Ja missä he levittävät suorastaan väärää tietoa. Olen jopa tunnistavinani tiettyjä lausemuotoja, esille nostoja, jotka mielestäni toistuvat yhä uudestaan niin samalla tavalla, että toisin kuin ihmiset väittävät, ne eivät ole heidän omia ajatuksiaan, vaan ne ovat toistettuja ajatuksia.


Ja tuossa Keisarin-maski kirjoituksessa taas tunnistin jotain virettä, jota ei ääneen sanottu, mutta joka mielestäni oli sen taustalla. Tällaisen ääneen sanominen, tunnustaminen tässä, on hieman tuskallista, sillä sellainen ei ole suoraan todistettavissa, osoitettavissa, ainakaan heti, vaan se on tuntemus.


Mutta tuntemukset, intuitiot, muokkaantuvat myös kertyneen kokemuksen kautta. Selitän itselleni, että minulla on kokemusta tuhansista terapioista. Että minulle on kertynyt jonkin verran ihmistuntemusta. Ja että olen monesti saanut kokea, että ”haistan” asioita, joita ei ääneen sanota. Se on ollut usein ratkaisevaa niin terapioissa kuin suurissa organisaatiokulttuurin kehittämisen hankkeissa. Tuo ”haistaminen” on vienyt meitä syvemmälle asioiden ytimeen kuin ehkä moni olisi jopa osannut kuvitella. Ja sen seurauksena on tapahtunut hyviä oivalluksia ja kehitystä.


Tämän läpikäynti mielessäni tuntuu tärkeältä. Kohdata minussa heräävät tunteet ja impulssit. Kohdata besserwisseriyteni. Siksi hiljenin.


Sillä voinko tietää, että olen oikeassa?


Mitä, jos olenkin jatkuvasti tehnyt vääriä johtopäätöksiä?


Jos olen hahmottanut tilanteen väärin?


Jos minä olenkin lähtökohtaisesti tietyllä tavalla suuntautunut, vaikkapa traumojeni seurauksena, etten kykene näkemään selkeästi, vaikka luulen niin?


Mitäpä, jos olin jo silloin väärillä jäljillä, kun olin hallituksen, STM:n ja THL:n kanssa erimieltä? Maaliskuun alussa ymmärrykseni oli, että tilanne on vakava ja on ryhdyttävä pikaisiin rajoituksiin. Kansainväliset tilannetiedot ja silloin saatavilla olevat tutkimukset puhuivat mielestäni toista kuin virallinen rauhoitteleva versio. Pidin selvänä, että on aika toimia.


Ilmaisin käsitykseni ja se aiheutti voimakkaita reaktioita. Erityisesti, kun kerroin, että luottamukseni Mariniin on tilanteen hallinnan kannalta lähes olematon. Se perustui silloiseen A-Talkiin, jossa kuuntelin hämmästyneenä Marinin tilanteen vähättelyä (nyt jälkeen päin voin ehkä ajatella, että Marin ei vielä kokenut tilanteen olevan valmis siihen, että puhuisi toisin).


Sitten virallinen kanta askel askeleelta muuttui ja minä tunsin huojennusta.


Sen jälkeen vasta aloin törmätä salaliittoteoriaperäisiin/uskonnollisiin/henkisiin uskomuksiin ja aloin perata valheellisia väittämiä.


Ja nyt sain jälleen tulla näiden kysymysten äärelle tuon Keisarin-maski-postauksen kommenttien kautta.


Puhuttiin vapaasta hengittämisestä, mikrobien tärkeydestä ja rajoitusten aiheuttamista vahingoista, kun ihmiset voivat huonosti. Että moni saa kärsiä, kun vain pieni osa ihmisistä kuolee koronaan.


Noita ajatuksia olen saanut kohdata useasti epidemian aikana. Olen kirjoittanut, että maskit ovat vain yksi työkalu, tärkeintä on etäisyyksien pitäminen. Että virus etenee biologisesti, suorastaan insinöörimäisen logiikan mukaan: se tarvitsee yhteistä jaettua ilmaa, jota ihmiset hengittävät.


Ja olen yrittänyt tuoda esille, miten kuolleisuus näyttäisi olevan jotain 0,3 – 0,8 %, mutta vanhemmille ihmisille jopa 30 % (influenssassa kuolleisuus on 0,83 %:a yli 85-vuotiaille), ja että tehohoidossa on enemmän keski-ikäisiä ja jopa nuorempia kuin vanhoja ihmisiä – vanhat eivät vain selviä yhtä hyvin tehohoidosta. Olen viitannut havaintoihin, jotka osoittavat, että rajoittamattomana korona leviää läpi koko populaation, koska kenelläkään ei ole immuniteettia, toisin kuin influenssaa vastaan meillä on aiemmin sairastettujen influenssien ja rokotusten ansiosta. Influenssaepidemiat ovat aina vaatimattomia verrattuna siihen, että merkittävä osa populaatiosta tulee sairastumaan koronaan. Brasiliassa on eri alueilla nähty, että rajoittamattomana tauti jatkaa leviämistä samaa tahtia, vaikka yli 60 % populaatiosta on sairastunut, jota aiemmin arvuuteltiin laumaimmuniteetin rajaksi. Käytännössä siis kaikki tulevat sairastumaan. Suuri osa saa lievän, osa on täysin oireeton, mutta sairaalaan joutuu niin massiivinen määrä ihmisiä, että mikään yhteiskunta ei kestä sitä. Silloin hoitoa eivät saa muutkaan sairastuneet tai loukkaantuneet.


Olen myös viitannut tutkimuksiin espanjantaudin osalta, jotka osoittavat, että mitä voimakkaammat ja nopeammat rajoitukset, sitä paremmin yhteiskunta selviää, myös taloudellisesti. Tauti itsessään siis vahingoittaa yhteiskuntaa, eivät rajoitukset.


Tässä emme siis puhu maskeista tai keisarin vaatteista, vaan siitä, miten vakavana taudin näkee.


Salaliittoteorioiden vaikutuksessa olevat (pastelli-QAnon osoitti, että monet eivät edes tiedä olevansa valheellisen tiedon vaikutuspiirissä) saattavat kieltää taudin kokonaan, tai sanovat sen olevan kehitetty laboratoriossa (oli tai ei, niin mitä se vaikuttaa vakavuuteen), väittävät, että testaus osoittaa vääriä positiivisia tuloksia, ja kaiken tavoitteena on vain saada ihmiset kontrollin alaiseksi rokotuksen kautta (mikrosiru) tai alistaa heitä muuten (maskit ja rajoitukset).


”Henkiset” ihmiset puhuvat siitä, että kuolema on luonnollinen osa elämää, ja ehkä kyseessä on luonnon mekanismi ihmisten vähentämiseksi, tai että vastustuskykyä kehittämällä ongelma katoaa ja että hymy on paras maski.


Salaliittoteoriat ovat mielestäni psykoottisia. Olen pahoillani.


Mutta entä jos olenkin väärässä? Jos kaikki onkin vain eliitin pyrkimystä vähentää ihmisten määrää maailmassa?


Besserwisseriydissäni en pysty oikein mitenkään kurottamaan tuonne asti. Salaliittoteorioiden logiikat ovat lähes poikkeuksetta ontuvia. Sillä jos ”eliitti” haluaisi oikeasti hyötyä ihmisistä, niin se hyötyisi parhaiten hyvinvoivista ihmisistä, ei kärsivistä. Talous hyötyy parhaiten hyvinvoivista ihmisistä ja yhteiskunnista. Ei ole kenenkään etu aiheuttaa tahallista kärsimystä ja vahinkoa.


Kristillinen fantasia hyvän ja pahan välisestä taistosta on ainoa logiikka, joka voisi jotenkin tämän selittää. Mutta sellaisen ajatteleminen herättää minussa vain surua. Olen liiaksi tutkinut itseäni, tehnyt terapiaa ja meditoinut, että hyvän ja pahan välinen taisto tuntuisi minusta todelta. Se on uni, jota ihminen uneksii. Se on ulkoistusta sisäisistä jännitteistä. Se elää vahvasti kansantarinoissa ja viihteessä, ja siellä sen paikka mielestäni on. Symbolisella tasolla se voi auttaa meitä tuntemaan paremmin itseämme. Voimme käyttää sitä oman kasvumme tueksi. Mutta siihen oikeasti uskominen on psykoottista.


Entä sitten henkiset ihmiset?


Rajanveto on toisinaan vaikeaa, minun mielestäni, edellä mainittujen kanssa. Ihmiset saattavat sanoa ”näin oli tarkoitus tapahtua” tai ”meitä johdatetaan”. Emme ole kaukana hyvän ja pahan fantasioista.


Ah minun besserwisseriyteni!


Miksi en voisi vain uskoa samaan kuin nuo?


Tunne on kuin yrittäisi taivuttaa korkeaa honkaa.


Auttaisiko besserwisseriyteeni se, että en kiinnittäisi niin paljon huomiota siihen, mikä on ”totta” ja mikä ei, vaan jos katsoisin ihmisiä?


Siksi hiljennyin.


Olen mielessäni katsonut ihmisiä, ja itseäni suhteessa heihin. Olen asettautunut muiden asemaan. Halunnut tuntea sen minkä he tuntevat. Kokea sen, mikä heitä ohjaa.


Ja sitten silitän besserwisseriäni. Se saa kiertyä jalkojeni juurelle. Lempeästi silitän sitä. Annan senkin levätä. Vain olla. Ja todennäköisesti, hetken levättyään, se jälleen valpastuu.




PS. Lääkäri Heidi Wickström on kirjoittanut myös: ”Perinteisen uudestisyntyneenä kristittynä toivoisin kirkkomme tiukemmin tunnustavan Raamatun auktoriteetin vaikeissakin kysymyksissä. Jos oma järki ja nykyaikaisuus joutuvat ristiriitaan Jumalan Sanan kanssa, toivoisin hengellisiltä johtajilta ennemmin omien päätelmiensä kuin Raamatun kyseenalaistamista. Missä on koko kirkkolaitoksen perusta, jos Raamatun auktoriteettia pala palalta murretaan?”


Vaistoni haistoikin jotain.

177 katselukertaa0 kommenttia
 

tel. 0500 762 772

  • Facebook

©2020 by Enlightened Dialogue. Proudly created with Wix.com