Search
  • Jani Roman

Miksi meditaatio ei riitä



Mindfulness on hieno juttu. Silläkin on kuitenkin rajansa.


Facebookissa törmää kaikenlaiseen ja sitä on osattava tietenkin suodattaa. Monesti olen nähnyt kirjoitettavan, että ”meditaatio on ratkaisu” tai ”henkisyys on ratkaisu”.


Niitä siis suositellaan, jotta ihminen voisi selvittää ongelmansa ja kasvaa ihmisenä.


Toki olen samaa mieltä – olenhan opettanut meditaatiota yli 20 vuotta ja verkossa oleva mindfulnesskurssini on yksi suosituimmista kautta aikojen.


Mutta.


Mindfulness ei välttämättä yletä ihmisen mielen sisäistettyihin suhteisiin.


Ja ne pyörittävät ihmistä.


Läsnäolon taito – siis kyky olla haavoittuvainen, kyky tuntea, kyky tunnistaa sisäistä liikettään – on varmasti edellytys, jotta ihminen voi itseään työstää. Ja onhan läsnäololla paljon positiivisia vaikutuksia niin fyysiseen kuin psyykkiseen hyvinvointiin!


Mutta mitä sanot siitä, että ihmisen usko omiin mahdollisuuksiinsa, minäkuvansa, kyky empatiaan ja kyky rakentaa rakkaudellisia suhteita, liittyykin aivan oleellisesti varhaisiin vuorovaikutussuhteisiin?


Kun suhteemme vanhempiimme (erityisesti äitiin) on torjuva, epäilevä, ahdistunut, välinpitämätön tai tunnekylmä (sekin on oire) tai muuten kuormittunut (ja siitä huolimatta me välitämme ja rakastamme ja voimme olla läheisiä!), niin tämä heijastuu väistämättä siihen, miten ihminen suhtautuu puolisoonsa, ystäviinsä, työkavereihinsa, puhumattakaan omista lapsistaan.


Miksikö? Koska ihmisen mieli projisoi jännitteiset ydinsuhteet tähän hetkeen.


Silloin voi käydä niin, että ihminen meditoi ja saavuttaa hyvän olon tunteen – mutta kun ei ollakaan meditaation tilassa, niin ihmissuhteet ja elämäntilanteet laukaisevat monenlaisia haasteita.


Toki mitä tietoisemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän hän voi näitä dynamiikoita tunnistaa ja ehkä jopa tehdä niille jotain.

Olen kuitenkin huomannut, että suorin tapa työstää näitä alitajuisia suhteita on tehdä ne näkyväksi vaikkapa konstellaation menetelmällä.


Se tarjoaa aivan toisen tasoisen mahdollisuuden työstää mielen perusrakenteita.


Ihminen ei voi olla vapaa, jos hän kantaa jännitteisiä suhteita mielessään. Hän voi muuttaa maapallon toiselle puolelle, tai vaikkapa avaruuteen, mutta näitä suhteita hän ei voi paeta. Hän voi vajota meditaation tilaan – mutta silloinkin nämä jännitteiset suhteet estävät häntä täysin päästämästä irti.


Tämä johtuu siitä, että ihmisen mieli (tai sydän) etsii ratkaisua hiertäviin suhteisiin. Kaiken aikaa, kunnes ratkaisu löytyy. Itse asiassa monet valinnat ja teot, joita ihminen tekee, ovatkin erilaisia ratkaisuyrityksiä ongelmiin, joista hän ei välttämättä ole edes tietoinen. Tämä on projektion yksi ilmenemismuoto – ja se koskettaa meitä kaikkia.


Miksikö?


Koska ihminen on supersosiaalinen. Ihmissuhteet merkitsevät meille paljon jo evolutionäärisesti (selviytyminen), mutta myös käytännössä, sillä olemme rakentuneet erityisesti varhaisten vuorovaikutussuhteidemme kautta. Läheiset ihmiset muokkaavat meitä – me muodostamme systeemin.


Rakkaus yhdistää ihmisiä – mutta viha ja katkeruus ovat voimakkaimmat siteet ihmisten väleillä. Nekin todellisuudessa ilmentävät kaipausta ja epätoivoista toivoa siitä, että suhde voitaisiin parantaa.

Kun ihminen saa työstää näitä sisällään kantamiaan suhteita ja vapautuu niihin liittyvistä taakoista, hän kyllä tuntee eron. Ja se myös näkyy hänestä. Hänen kasvonsa loistavat.


Silloin ihminen vapautuu elämään omaa elämäänsä.

30 views
 

tel. 0500 762 772

  • Facebook

©2020 by Enlightened Dialogue. Proudly created with Wix.com