Etsi
  • Jani Roman

Kasvu tapahtuu vuorovaikutuksessa, yhteydessä

Päivitetty: kesä 11



Tiesitkö, että suurin osa ihmisistä jää alimmalle aikuisen kehitystasolle?


Näin sanoo amerikkalainen kehityspsykologi Robert Kegan, joka oli Harvard Graduate School of Educationin aikuisoppimisen ja ammatillisen kehityksen professori yli 40 vuotta, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 2016.


Kegan luokittelee ihmisen kehityksen viiteen tasoon, joista kaksi ensimmäistä liittyvät lapsuuteen. Niitä leimaa itsekeskeisyys. Kolmas taso on ensimmäinen aikuisen taso, jossa itsekeskeisyyden tilalle alkaa nousta yhteisöllisyys. Vastavuoroisuus tulee tärkeäksi. Ihminen tajuaa, että muillakin on tarpeita. Tällä tasolla ihmissuhteet kuitenkin määrittävät häntä: hän on sellainen, miten hän ajattelee muiden kokevan hänet. (Ja tämä tietysti toimii toisinpäin – muut ovat sellaisia millaisena hän kokee heidät.)


Valtaosa siis jää tälle tasolle, tai jopa alemmalle. Keganin mukaan osa aikuisista ei nouse edes kakkostasolta. Ja tässä tietenkin pätee Dunning-Kruger-vaikutus eli ylivertaisuusvinouma: kuvittelemme olevamme parempia tai fiksumpia kuin olemme. Cornellin yliopiston psykologit David Dunning ja Justin Kruger julkaisivat vuonna 1999 tutkimuksen, joka osoitti, että mitä vähemmän ihminen tiesi, sitä parempana hän itseään piti.


Ehkä sinäkin tunnistat lähipiiristäsi, työtilanteista tai tuntemattomia havainnoimalla, että kehittymisen tarvetta olisi? Että olisi hieman syytä katsoa peiliin?


Se taso, jolla olemme, heijastuu tietenkin kaikkeen elämässämme: ihmissuhteisiin, työssä onnistumiseen, elämässä pärjäämiseen. Vallitseva taso heijastuu myös läpi yhteiskunnan ja näkyy esimerkiksi siinä, miten pidämme luonnosta huolta ja minkä asetamme yhteiskunnassamme etusijalle.


Tarkoitukseni ei ole tässä kritisoida tai tuomita, vaan pohtia ihmisenä kasvua.


Kaikki yllä kirjoitettu koskee yhtä lailla minua kuin ketä tahansa.


Itse asiassa – se koskee aivan erityisesti minua.


Sillä kenen kehityksestä olen eniten vastuussa? Minun ei tarvitse varmastikaan kertoa vastausta.


Keganin malli muistuttaa meitä siitä, että aikuiseksi kasvaminen ei tapahdu itsestään, tuosta noin vain. (Silloinhan lähes kaikki ihmiset jatkaisivat kehitystään nelos- ja vitostasoille, eivätkä jäisi kakkos- ja kolmostasoille.)


Sillä kenen kehityksestä olen eniten vastuussa? Minun ei tarvitse varmastikaan kertoa vastausta.

Kasvu edellyttää työtä.


Se ei aina ole helppoa tai kivaa – itse asiassa monesti se edellyttää nöyrtymistä.


Mutta joka tapauksessa, pidän ihmisenä kasvua tärkeimpänä asiana elämässä, sekä itsemme että koko luomakunnan takia. Koen, että siitä itse asiassa tulee elämän merkityksellisyys. Ilman kasvua… niin, mikä sitten antaisi meille syvempää ja todempaa tyydytystä? Näkemykseni on, että kasvu on Elämän syvin tahto.


Miten sitten voimme kasvaa?


Näkemykseni on, että kasvu on Elämän syvin tahto.

Itsetuntemus kehittyy parhaiten vuorovaikutuksessa. Ihminen ei kasva yksin.


Olen saanut olla mukana sadoissa psykodraamoissa. Psykodraaman kehittäjän Morenon yksi keskeisiä ajatuksia oli antaa ihmiselle mahdollisuus kokea asioita toisen ihmisen silmin, olla hetki hänen housuissaan. Tätä kautta kehittyy syvä ymmärrys ihmisten erilaisista näkökulmista, tilanteeseen liittyvistä tarpeista, ja siitä, miten muut voivat minut kokea (ja usein saamme huomata, että muut ovat kokeneet meidät hyvin eri tavalla kuin luulimme).


Tuollainen työskentely varmasti kehittää ihmistä kakkostasolta ylöspäin.


Itsetuntemus kehittyy parhaiten vuorovaikutuksessa. Ihminen ei kasva yksin.

Konstellaatiotyöskentelyssä saamme vielä laajemman perspektiivin; alamme ymmärtää, miten jokainen on osa isompaa tarinaa, kukaan ei ole irrallinen. Alamme tunnistaa, miten kauttamme kulkee impulsseja, jotka liittyvät aikaisempiin tapahtumiin ja ihmisiin. Alamme tiedostaa, mikä kuuluu minulle ja mikä ei.


Tämä jos mikä kehittää meitä kohti nelos- ja vitostasoa.





Keganin neljännellä tasolla ihminen ei ole enää määrittynyt (ei siis määritä itseään) muiden ihmisten, ihmissuhteiden tai ympäristön kautta. Voimme tunnistaa selkeämmin mikä on aidosti meille tärkeää. Tuntuu tärkeältä huomauttaa, että se ei todellakaan ole niin helppoa – ihminen voi kiivastii puolustaa ”omia” mielipiteitään ja arvojaan, jopa nousta barrikadeille niiden vuoksi, tai tappaa, tajuamatta, etteivät ne olekaan aidosti hänen, vaan kyse on salaisista lojaliteeteista.


Tämän konstellaatio paljastaa.


Keganin viidennellä tasolla ihminen ei enää samaistu edes omiin arvoihinsa, ajatuksiinsa ja ideologioihinsa. Hän tietää, että voi olla yhtä väärässä kuin kaikki muutkin. Ihmisen itseys ei ole enää sidoksissa tiettyyn identiteettiin tai rooliin, vaan se luodaan jatkuvassa kasvun prosessissa ja vuorovaikutuksessa muiden ja maailman kanssa.


Tämä tulee lähelle sitä, mistä monet itämaiset traditiot, Buddha etunenässä, puhuvat. Ihminen, kuten kaikki muukin, on jatkuvassa muutoksessa – pohjimmiltaan tuntematon.


Kegan toteaa, että tällä tasolla ihminen on itse auktoriteetti ja kykenee työskentelemään muiden auktoriteettien kanssa. Hän ei ole määritelmien, edes omiensa, vanki, vaan on avoin tutkimaan myös itseään. Hän kykenee näkemään monia näkökulmia ja ideologioita samanaikaisesti.


Keganin malli jäsentää hienosti ihmisen kasvua, ja kun lisään siihen sen, mitä systeemisestä konstellaatiotyöskentelystä olen oppinut, muodostuu hieno kuva kasvumme suunnasta ja mahdollisuuksista.


Eikö muuten olekin mielenkiintoista, että eri kulttuurit voivat erota suuresti (ajattele vaikkapa italialaista tai suomalaista kulttuuria – tai itämaista ja länsimaista), mutta kulttuurista huolimatta, kun ihmiset kasvavat ihmisinä, he alkavat muistuttaa toisiaan enemmän kuin oman alkuperäisen kulttuurinsa edustajia? Sama näkyy myös monissa uskonnoissa: kypsynyt ihminen omaa samanlaisia hyveitä tai ominaisuuksia miltei uskonnosta riippumatta.


Keganin malli jäsentää hienosti ihmisen kasvua, ja kun lisään siihen sen, mitä systeemisestä konstellaatiotyöskentelystä olen oppinut, muodostuu hieno kuva kasvumme suunnasta ja mahdollisuuksista.

Minulle tärkeä oivallus on tullut konstellaatiotyöskentelyn ja Hellingerin kautta: kaikki tämä kasvu liittyy aivan oleellisesti ihmissuhteisiin. Kegankin korostaa ihmissuhteita, mutta hän ei tietenkään tiedä sitä, mitä konstellaatio voi tehdä näkyväksi ja miten konkreettisella tavalla voimme oivaltaa suhteiden vaikutukset itseemme ja muihin. Konstellaation avulla voimme tajuta miten toistamme sukupolvelta toiselle siirtyviä dynamiikoita, tunteita ja valintoja. Näemme millaiset näkymättömät rakenteet meitä liikuttavat.


Se on todellinen ihmisenä kasvamisen high-way.


Kaikessa tässä kyse on loppujen lopuksi yhteydestä: tulet läsnäolevaksi sille mikä on. Olet läsnä itsellesi. Tunteinesi, tarpeinesi, kokemuksinesi, ajatuksinesi, käsityksinesi. Tämä läsnäolo, yhteys, mahdollistuu myötätunnon kautta.


Siinä tuleekin heti yksi isoista haasteista: miten ymmärtää mitä myötätunto on, kun siitäkin voi olla – kuten kaikesta muustakin – kuva, joka perustuu ulkokohtaisiin käsityksiin ja jopa vaatimuksiin, eikä todelliseen läsnäoloon?


Sanonkin usein mindfulnesstunneillani, että ensimmäinen opittava asia on myötätunto, hyväksyminen, ja se on myös viimeinen, koska siinä riittää tasoja.


Mutta tätä kasvu on.


Kaikessa tässä kyse on loppujen lopuksi yhteydestä: tulet läsnäolevaksi sille mikä on. Olet läsnä itsellesi. Tunteinesi, tarpeinesi, kokemuksinesi, ajatuksinesi, käsityksinesi. Tämä läsnäolo, yhteys, mahdollistuu myötätunnon kautta.

Ja sen antama palkinto on runsas: Elämä, jossa on merkitystä. Ihmissuhteita, jotka rikastuttavat. Luovuus, joka virtaa lävitsesi. Ja mahdollisuus kasvaa, laajentua, ymmärtää enemmän, tuntea enemmän. Se on paranemisen prosessi. Se on eheytymisen prosessi. Ja se tuntuu niin hyvältä, että ihminen, joka ei ole vielä matkaansa aloittanut, ei voi sitä uskoa todeksi (koska hänellä on mielikuvituksissaan aivan toisenlainen käsitys asiasta).



Ehkä sinua kiinnostaa lukea myös Janin kirjoitus Miten tuot aidon läsnäolon elämääsi ja elät täyttä elämää?


Jani Roman on mindfulnessin ja perhekonstellaation pioneereja Suomessa. Hän on harrastanut meditaatiota yli 25 vuotta ja perhekonstellaatiota 20 vuotta, ja opiskellut sitä mm. sen kehittäjän Bert Hellingerin luona. Hän on opiskellut psykodraamaohjaajakoulutuksessa seitsemän vuotta. Jani on myös tekniikan tohtori, väitellyt työpsykologiasta aiheena dialogi organisaatiokulttuurin kehittämisen menetelmänä. Hän on myös kokeneimpia yhteisen kulttuurin rakentajia fuusioissa. Janilla on kokemus tuhansista konstellaatioista ja hänen mindfulnesskursseilleen on osallistunut lähes 10.000 osallistujaa.

Kaikesta tästä hän on kehittänyt Loving Grounded Awareness -kurssin, jossa hän yhdistää mindfulnessia ja ymmärrystään ihmisestä sosiaalisena olentona, jolle suhteet vanhempiin ovat aivan keskeisiä. Ihminen on yhtä ehyt kuin hänen ydinsuhteensa, sillä niitä hän kantaa sisällään ja niistä hän rakentuu – ja niiden eheytymisen jälkeen alkaa vasta hänen oma matkansa – vasta silloin hän oikeastaan syntyy.

Huomaa, että 27.6 päättyy alhaisempi hinta 14.8 alkavalle Yhteys-kasvuryhmälle! Se on ainutlaatuinen puolen vuoden vuorovaikutteinen ihmisenä kasvun kurssi, jossa tehdään livekonstellaatioita. Yhteys-kasvuryhmä on keskeinen osa konstellaatiokoulutusta, mutta moni käy sen vain oman kehityksensä takia. Palautteiden keskiarvo on tasan 5/5.


Katso myös uudistettu Oma voima -kurssi! Se on muuttanut jo satojen ihmisten elämää. Kurssilla on ollut jo lähes 500 osallistujaa ja palautteiden keskiarvo on 4,7 asteikolla 1-5.


Lataa nyt itsellesi maksuton ihmisenä kasvu opas Kohti valoa. Se on syvällinen opus siihen, mikä meitä ohjaa, ja miten voimme kypsyä ja kasvaa ihmisinä. Kuvaan siinä lyhyesti myös perhekonstellaation mahdollisuudet taakkasiirtymien eheyttämisessä.











Katso alta Janin video Mikä pidättelee rakkauttasi?


Ihminen on onnellinen, kun saa rakastaa esteettä. Se on jokaisen syvin kaipuu. Mutta mikä meitä estää? Mikä estää meitä ottamasta vastaan rakkautta ja antamasta sitä?

Sufimystikko ja runoilija Rumi sanoi: ”Tehtäväsi ei ole etsiä rakkautta. Tehtäväsi on etsiä ja löytää itsestäsi ne muurit, jotka olet rakentanut rakkauden tielle.”

Me etsimme rakkautta, mutta emme sitä voi koskaan löytää – koska rakkaus on jo. Sen edessä on vain esteitä, ja ne meidän tulee kohdata.

Nuo esteet ovat läsnä arjessamme, sillä ne ovat sisällämme. Kutsumme niitä häpeäksi, ahdistukseksi, peloksi ja epävarmuudeksi. Ne ovat osa mentaalista rakennettamme, joka on muotoutunut varhaisten vuorovaikutussuhteiden kautta.

Mitä sitten voimme tehdä noille esteille? Voimmeko vain poistaa ne? Tai muuttaa ne joksikin muuksi?

Rumin kuuluisasta mietelmästä on jostain syystä pudonnut pois loppu. Se jatkuu näin: ”… ja syleillä niitä.”

Siinä myötätunnon määritelmä. Ja siinä myös ohje, miten vapautamme rakkautemme.

1,545 katselukertaa0 kommenttia