Search
  • Jani Roman

Cheek ja Samuli, se ei ollut unohdus



Cheek ja Samuli Edelmann laulavat, että unohtivat olla parempia miehiä. Kukaan ei ole kertonut heille, että se ei ollut unohdus – he eivät vain kyenneet parempaan.


Aina jossitella voi Mut ylpeys minut tähän toi Joku mennyt mun mieltä painaa Ois pitäny tehdä meille aikaa Kohti menestystä vaikka painaa Pitäis nainen ykköseks laittaa aina Ja nyt tajuan sen Unohdin olla parempi mies Parempi mies, kirjoittanut Cheek, featuring Samuli Edelmann


Samalla tavalla on moni muukin tehnyt päätöksen, että toimii paremmin kuin ennen, tai paremmin kuin omat vanhempansa. Syyllisyys virheistä painaa. Tai pettymys omia vanhempiaan kohtaan – ja siitä päätös katkaista ketju. Samoja virheitä ei haluta toistaa.


Mutta sellaisella ei yleensä, kuten Cheek ja Samuli laulavat, ole oikein voimaa toteutua; tie ei viekään ylöspäin.


Tuonkaltainen ajattelu perustuu käsitykseen, että ihminen voisi valita vapaasti – jolloin se on hänen oma vikansa, jos unohti olla parempi mies tai nainen.


Mutta kyse ei ole muistista eikä päätöksistä, vaan syvemmistä toimintamalleista, joista ei ole kerrottu Cheekille eikä Samulille. Jos he olisivat kuulleet, monilta kyyneliltä olisi vältytty.


Ihminen nimittäin toimii oman kehitystasonsa mukaisesti. Odotatko kolmivuotiaalta lapselta aikuisen käytöstä? Et tietenkään (ja jos odotat, se johtuu siitä, että sellainen odotus vastaa silloin omaa kehitystasoasi).


Ihminen ei voi feikata olevansa parempi kuin on.


Sitä paitsi – ”parempi” on käytännössä fantasiaa. Jos kysyt kolmivuotiaalta mitä on olla parempi, vastaus saattaa olla hyvin erilainen kuin 15-vuotiaalta tai 65-vuotiaalta. Kukin on muodostanut asiasta oman fantasiakuvansa.


On hyvä vielä tarkentaa, että ikä ei välttämättä kerro kehitystasoa. Tutkimusten mukaan osa aikuisista on lapsen kehitystasolla ja valtaosa aikuisista jää alimmalle aikuisen kehitystasolle. Viittaan tässä erityisesti aikuiskehityksen professorin Robert Keganin viisitasoiseen malliin, joka auttaa ymmärtämään, millaista käytöstä ihmiseltä voi odottaa tietyillä kehitystasoilla.


Kun Samulin ja Cheekin mieltä painaa kypsymätön käytös, syy on siinä, että heidän kasvunsa on jäänyt kesken. Se johtuu pitkälti niistä vuorovaikutussuhteista, joita heillä on ollut lapsuudessaan, nuoruudessaan ja myös aikuisena.


Ja – siihen sisältyy vielä jotain, jolla on aivan merkittävä vaikutus.


Se on systeemiset voimat.


Sillä tarkoitan esimerkiksi taakkasiirtymiä, sukupolvelta toiselle eteenpäin siirtyneitä traumakokemuksia. Masennuksen juuret ovat nimittäin usein taakkasiirtymissä. Taakkasiirtymät ovat alitajuisia, näkymättömiä, niitä ei yleensä edes ajatella, ei tunnisteta, mutta siitä huolimatta ne vaikuttavat aivan merkittävästi ihmisen kokemiin tunteisiin ja kykyyn rakentaa hyviä ihmissuhteita.


Aiempien sukupolvien vaikeat kokemukset heijastuvat monella tapaa eteenpäin: taakkasiirtyminä eli vaikeina alitajuisina tunnekokemuksina, läsnäolottomuutena omille lapsilleen (mistä tulee syyllisyyttä) ja toimimattomina toimintamalleina.


Keskeisin voima kaiken taustalla on rakkaus. Erityisesti lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan. Kun lapsi aistii, että vanhemmalla on tuskaa, lapsi ottaa sitä tuskaa itselleen kuvitellen, että se helpottaisi vanhempaa. Tämä on lapsen sokeaa rakkautta, jopa uhrautumista vanhempansa puolesta.


Se ei kuitenkaan helpota kenenkään oloa, vaan tapahtuu päinvastoin: lapsi kantaa nyt puolestaan taakkaa, ja vanhemman syyllisyys lisääntyy, kun näkee lapsensa kärsivän.


Yritys on siis hyvä, mutta lopputulos huono.


Siinä Cheekin ja Samulin tuskan syy.


No, miten voimme sitten oikeasti kasvaa?


Katsomalla tätä. Näkemällä, miten tuska siirtyy sukupolvelta toiselle. Tämän näkemisen kautta tapahtuu valtavan iso käännähdys: ihminen tajuaa olevansa osa isompaa tarinaa, ja että kaikki vastuu ei olekaan hänen hartioillaan. Hän onkin vain pieni ihminen ja tehnyt parhaansa, kuten kaikki muutkin. Mutta kaikki ovat olleet sokeita, eivätkä ole nähneet miten he liittyvät tarinaan ja mitä he tekevät itselleen ja toisilleen.


Tämä näkeminen johtaa väistämättä ihmisen kasvuun.


Syyllisyyden sijaan tulee myötätunto.


Myötätunto on minun ymmärrykseni mukaan keskeisin ihmisen kasvuun liittyvä elementti. Myötätunto syntyy ymmärryksestä. Se syntyy siitä, että vaikeat tunteet kohdataan, jolloin kova kuori – jota miltei kaikki kantavat – sulaa pois. Ihminen alkaa jälleen tuntea. Hän sallii itsensä tuntea. Aiemmin se ei ollut mahdollista, sillä tunteminen saattoi yhdistyä niin paljon tuskaan ja kipuun, että sitä luonnollisesti vältteli.


Myötätunto tuo lämpöä, turvallisuutta. Juuri sitä ihminen on kaivannut. Siitä alkaa versoa kasvua, jota ihminen ei osannut kuvitellakaan.


Perhekonstellaation avulla ihminen pääsee yhteyteen omien tunteidensa kanssa ja näkee perheensä ja sukunsa tarinan. Sen todellisen tarinan, jota hän sisällään kantaa. Tarinan, joka alkaa muuttua työskentelyn ja kohtaamisen kautta. Tuska ja ahdistus katoavat ja tilalle tulee vapautta, riemua ja voimaa.


Se, mikä ennen vei voimia, tuleekin nyt todelliseksi voiman lähteeksi. Ihminen pääsee yhteyteen itsensä ja elämän kanssa.



Elokuussa alkaa Yhteys™-kasvuryhmä, joka tukee ihmisenä kasvua tavalla, joka ei aiemmin ole ollut mahdollista. Dr. Jani Roman on perhekonstellaation pioneeri Suomessa ja auttanut jo tuhansia suomalaisia pääsemään yhteyteen itsensä kanssa. Kasvuryhmässä osallistujat saavat kokea useita elämää mullistavia konstellaatioita, jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan muiden kanssa – ihminen kasvaa vuorovaikutuksessa – ja kuulla Janin pohdintoja ihmisenä kasvun kysymyksistä.


Yhteys™-kasvuryhmä tarjoaa aiempaa useammalle mahdollisuuden saada merkittävää tukea omalle kasvulleen. Se on huomattavasti edullisempi kuin perinteiset kasvuryhmät, mutta siitä huolimatta tarjoaa jopa syvempää yhteyttä ja vuorovaikutusta kuin monet perinteiset.




416 views
 

tel. 0500 762 772

  • Facebook

©2020 by Enlightened Dialogue. Proudly created with Wix.com